keskiviikko 2. helmikuuta 2011

Pelkoja

Lapsen saaminen olisi mahtavaa, en malttaisi odottaa. Maksan siitä, että saisin lapsen. Käyn läpi hormonihoidot, kuten muutkin tässä tilanteessa olevat. Ei tämä silti ole mitään pelkkää iloa ja onnea. Olen kauhuissani.

Mitä kaikkea voin mokata raskauden aikana ja menettää lapsen. Jospa kohtuni hylkii munasolua lääkkeistä huolimatta enkä ole raskaana paria päivää pidempään? Sille en taida voida mitään. Entä jos liukastun jäisellä kadulla ja jotain repeää alavatsassa? Pitäisikö hankkia oikein tukevat turvakengät, joilla pysyisi pystyssä kelissä kuin kelissä? Onko kenkien ulkonäöllä väliä kun kyseessä on lapsen tulevaisuus?

Kannattaisiko sikiötä ajatella vähemmän lapsena tässä vaiheessa, kun koko sikiötä ei ole edes vielä olemassa saati munasolua istutettu kohtuuni? Sillä säästyisi suuremmalta surulta menetyksen sattuessa alkuvaiheessa.

Mitä jos stressaan itselleni sietämättömän olon pelkäämällä keskenmenoa ja aiheutan sillä keskenmenon?

Mitä sitten, jos en saa keskenmenoa vaan raskaus jatkuu? Synnynnäinen sydänongelmani tullee aiheuttamaan ongelmia kohonneen verenpaineen muodossa. Mitä jos joudun makaamaan raskaudesta viisi kuukautta sen takia? En halua edes ajatella kuinka raskasta raskaus tulee olemaan sydämelleni. Ehkä en sen takia pystykään kantamaan lasta yhdeksää kuukautta? Mitä sitten tapahtuu? Mitä vauvalle tehdään, jos äidin kunto ei kestä raskautta?

Miten voisin ehkäistä näitä pelkoja ja ennakoida ongelmia? Varmuuden vuoksi lopettamalla kaikki fyysiset tekemiset ja olemalla kävelemättä ulkona liukkaiden aikaan? Vahtimalla joka syömäpalaa ja kaloria, jotta vauva saa kaikki tarpeelliset vitamiinit ja energian? Ja sehän ei toki lisää stressiäni... Tulossa on pelottavat kuukaudet. Tulin raskaaksi tai en.

3 kommenttia:

  1. Minä olen miettinyt myös miten vaientaa tuo sisäinen ääni, joka huutaa takaraivossa jatkuvasti kaikista mahdollisista ongelmista.

    Lisää mietittävää tuli, kun muutama ihminen ihmetteli, miten uskallan lähteä heti (mahdollisen) alkionsiiron jälkeen ulkomaille.. Itse en ollut edes miettinyt asiaa.

    Nytkään en mieti ja muutenkin yritän olla miettimättä.

    Joku joskus sanoi, että miksi surra kahdesti : Etukäteen ja sitten jos/kun asia sattuu. Sen yritän tässä kokoajan muistaa ja käsitellä juttuja vasta sitten jos se on ajankohtaista. Yllättävän vaikeaa se kyllä on, mutta pakko on vaan yrittää :)

    Tsemppiä sinullekin pelkojen nujertamiseen. Toivottavasti eivät saa liian suurta mittasuhdetta kummassa kaan tapauksessa eli alkoi raskaus tai ei.

    VastaaPoista
  2. Ajattele hetki maailman menoa. Miten vaikeissa olosuhteissa jotkin maailmamme äidit elävät ja synnyttävät lapsia. Ei se sikiö ole lasista tehty, suojamekanismit äidissä ovat valtavan voimakkaita. Huoli on varmastikin olemassa, mutta oikeasti arkea voi elää myös raskaana ollessaan, älä murehdi :).

    Keskenmeno on surullinen asia, siihen tosin on useimmiten syynä elimistön oma prosessi, eli elimistö toteaa ettei syystä tai toisesta ole suotavaa synnyttää kehittyvää olentoa.. se on luonnon muovaama suojamekanismi, ei sellaista mitä itse aiheuttaisit.

    VastaaPoista
  3. Ulkomaanmatka olisi minullakin suunnitteilla keväälle, mitenkähän käy.. Yritän aina ennakoida ongelmat, jotta ne ei pääsisi tapahtumaan - asiassa kuin asiassa. Siksi päässä käy kova suhina kun mietin mitä kaikkea pitää ennakoida tässä näin tärkeässä asiassa.

    Kaipa se, että lapsen saaminen on ollut niin vaikea ja pitkä prosessi lisää pelkoja. Kun tietää ettei keskenmenon jälkeen uutta lasta saa hetkeen tai ehkä ei ollenkaan.

    Kiitos lohdutuksestanne, yritän lukea viestejänne uudelleen aina kun pelko uhkaa kasvaa liiaksi.

    VastaaPoista