tiistai 8. huhtikuuta 2014

Artikkeli: Ikioma lapsi vieraasta maasta

Riitta Högbacka: Ikioma lapsi vieraasta maasta: yhteisyys ja erot kansainvälisissä adoptioperheissä


teoksessa Vieras perheessä, toim. Riitta Jallinoja 2009

Högbackan tieteellinen artikkeli adoptiolapsen ottamisesta perheeseen oli silmiä avaava. En ollut tullutkaan ajatelleeksi, että perheeseen sekä sukuun ottaminen tulee tapahtumaan tiettyjen rituaalien kautta. Ettei sukuun syntynyt lapsi ole yhtään sen enempää suvun jäsen kuin adoptoitu lapsi ennen kuin ”rituaalit” on käyty läpi. Artikkeli sai minut pohtimaan miten tietoisesti voin edistää ja huomioida lapsen sukuun ottamista erilaisissa tilanteissa.

Lisäksi artikkelin myötä pohdin ydinperhemallia ja sen joustavuutta suhteessa biologiseen äitiin. Olin ajatellut, että joka tapauksessa olisi hienoa tietää kuka äiti on, ehkä jopa tavata hänet. Mutta että kutsua häntä äidiksi…eikö se sana ole varattu minulle ja vain minulle? Huomaan olevani tässä asiassa liian kapeakatseinen. Minun on laajennettava käsitystäni perheen sisällöstä pois kulttuurisesta perhemallista, jossa on yksi äiti ja sillä hyvä. Biologinen äiti ei saa olla uhka omalle äitiydelleni. En koe häntä uhkana minua henkilökohtaisesti vastaan vaan ainoastaan äitiyttäni vastaan. Aivan kuin en olisi oikeasti äiti, jos jotain toistakin ihmistä kutsutaan lapseni äidiksi. Uskon, että osa epävarmuudestani katoaa lapsen kasvattamisen myötä. Silloinhan olen äiti ja toimin äitinä. Mutta kaikki mitä voin mielikuvissani tehdä asialle jo etukäteen on vain hyväksi niin itselleni kuin lapsellekin. Ja sille biologiselle äidille. 

3 kommenttia:

  1. Mielenkiintoisia ajatuksia! Kutsun lasteni äitejä äideiksi, ilman etuliitteitä. Joskus on tarpeen tarkentaa että en puhu itsestäni vaan tarkoitan etunimi-äitiä tai syntymämaan äitiä. Mutta useinmiten äiti riittää. Olen kyllä huomannut, että tämä ei ole itsestäänselvää, moni adoptioäiti haluaa puhua bioäidistä, masuäidistä, syntymä-äidistä. Minun paikkani ei yhtään vähennä se että lapsella on toinenkin äiti. Olemme molemmat tärkeitä.

    VastaaPoista
  2. Pitää vielä jossain vaiheessa myöhemmin pohtia lisää tuota äiti-nimitystä ja sen eksklusiivisuutta. Kunhan ensin itse saan jotain tolkkua omaan päähäni mitä se tarkoittaa juuri minulle.
    Oletko jo ennen lapsen tuloa ajatellut äitiysasioita ja onko ydinperhe-käsite ollut sulle tärkeä vai oletko enemmän "koko kylä/suku kasvattaa"-tyyppinen ihminen? Muuttuiko asenne lapsen tulon jälkeen?

    VastaaPoista
  3. Nämä ovat toki hyvin henkilökohtaisia asioita, meidän lapsilla on vain yksi äiti, minä. Aikuisten kesken puhumme bioäidistä, lapsille afrikkaäidistä, pelkkä äiti hän ei ole. Se että synnyttää lapsen ei tee kenestäkään äitiä. En koe biovanhempia millään tavalla uhkana ja varmasti heistä keskustellaan vielä paljon enemmän kunhan lapset kasvavat ja ymmärtävät enemmän. Meillä on onneksi heistä jonkin verran tietoa. Biovanhempien tapaaminen on kyllä kansainvälisessä adoptiossa äärimmäisen harvinaista nykyisin.

    VastaaPoista