Vaikeuksia

Nyt kun hoidot ovat menossa ja mahdollinen punktioaika lähenee, olen ongelmissa opintojeni kanssa. Tai en niinkään opintojen kuin opiskeluun liittyvän muun toiminnan.

Ymmärrän kyllä, että kaikilta odotetaan täyttä panosta jokaisessa organisaatiossa jossa on mukana. Ihmisten oletetaan ottavan vain sen verran vastuuta kuin pystyvät hoitamaan. Normaalisti voinkin hoitaa osuuteni, mutta nyt minulla on hankaluuksia. En ole voinut luvata olla paikalla tulevissa kokouksissa ja koulutuksissa, enkä ole pystynyt hoitamaan käännöstöitä ja tekemään hakemuksia.

Yritin kirjoittaa rahoitushakemusta jokin aika sitten. Siinä piti selittää vapaasti miksi ja mihin tarvitsemme rahoitusta. Kesken kirjoittamisen tuli hirveän surullinen olo (älkää kysykö miksi, se on alkanut olla turha kysymys näinä päivinä) ja itkin pitkään. Seuraavana päivänä luin kirjoittamani tekstin. Mikäli hakemuksen vastaanottajat arvostavat tunteellista vuodatusta kuinka surullista on järjestää seminaaria, saamme hakemuksellani rahaa. Mikäli he haluavat järjellisiä perusteluita rahojen käyttötarkoituksesta, minun hakemukseni lentää saman tien roskiin.

Tietenkin juuri nyt on meneillään paljon kaikenlaista ja kokouksia riittäisi jokaiselle viikolle. Mutta mitä minä tekisin kokouksessa itkemässä? Tärkeimmät eli isoimmat kokoukset ovat luonnollisesti juuri punktioviikolla, josta en voi sanoa olenko minä päivänä kunnossa liikkumaan ihmisten ilmoilla. Oletus on, että punktiopäivänä olen liian kipeä, mutta ehkä jo seuraavana päivänä voisin selvitä vetämään kokousta. Vaan kun en tiedä punktiopäivää tarpeeksi ajoissa. Puhumattakaan mahdollisista komplikaatioista ja muista hidasteista, joita en todellakaan pysty ennakoimaan.

Ihmiset ympärilläni turhautuvat minuun ja vaativat varmistamaan voinko edustaa järjestöämme milloin missäkin kokouksessa. Olen kertonut heille, että olen menossa tietyllä viikolla leikkaukseen enkä voi tietää sen vaatimaa sairasloma-aikaa. Olen myös antanut ymmärtää olevani sen verran ”kipeä”, että en ennen leikkausta ole välttämättä täysin kunnossa kokoustamaan ja saatan joutua perumaan menojani lyhyelläkin aikataululla. Parempaan en pysty. Olen jättänyt määrittelemättä ”leikkausta vaativan muka-sairauteni” laadun enkä jaksa välittää mitä minusta juorutaan. Kunhan eivät tietäisi totuutta. Onneksi he kunnioittavat yksityisyyttäni eivätkä utele enempiä.

Tuntuu pahalta jättää omia töitäni muille ja yritän selvitä parhaani mukaan suurimmasta osasta töitä, joita pystyn tekemään kotoa käsin. Aikatauluja on haasteellista pitää, kun joskus käytän monta tuntia yksikseni surkutteluun asioiden tekemisen sijaan. Olen todellakin iloinen, kun maaliskuu viimein päättyy.