Se olisi sitten taas odottelun vuoro. Vielä reilu viikko raskaustestiin. Miten ajan saa kulumaan?
Ongelmahan ei toki ole ylimääräinen aika, jonka voin hyvin käyttää viime viikolla rästiin jääneiden kiireellisten töiden tekemiseen, tai univelan poisnukkumiseen. Vaan se, että aivot eivät suostu univajeessaan mahduttamaan itseensä kovin montaa ajatusta kerrallaan ja päällimmäisenä roikkuu koko ajan ajatus raskaudesta.
Pelkään tekeväni jotakin, mikä aiheuttaisi alkiolle vauriota. Joudun väkisin välillä kantamaan painavahkoja tavaroita, mutta yritän pitää nostelut minimissä. Tarkkailen syömisiäni. Tarkkailen kaikkea ruumiissani tapahtuvaa jatkuvasti. Ja olen huolestunut.
Vatsakivut eivät ole vieläkään kadonneet. Varsinkin vasemmalla munasarjojen kohdalla kipu on pysyvä olotila. Välillä se viiltää erittäin epämukavasti ja pistää minut irvistämään. Ihoa munasarjojen kohdalta kuumottaa usein. Kuuluuko tämä asiaan, onko se leikkauskipua, joka ei vaikuta sikiöön, vai onko jokin vialla? Ainoa reittini selvittää asia on soittaa IVF-hoitajalle puhelinaikana, mutta se vaatii puolen tunnin vapaan ajan keskellä päivää pommittaa hoitajaa ruuhkaisella puhelinajalla paikassa, jossa kukaan ei voi ohimennen kuulla puhelua. Jos kivut menisivät ohi huomenna?
Rintojani on aristanut päiväkausia. Johtuuko se keltarauhashormonihoidosta, lähestyvistä kuukautisista (?), vai kenties koska rinnat valmistautuvat tuottamaan maitoa? Vai ovatko ne herkät vain, koska toivon raskautta niin paljon?
Olen käyttänyt Lugesteronia nyt kohta viikon. Eivät sitten hankalampaa lääkettä voineet keksiä. Kolme pientä palloa pitää työntää itseensä kahdesti päivässä. Tuloksena järjetöntä sotkua ja raapimishaavoja pitkistä kynsistäni. Kokeilin avuksi tamponin asetinta, mutta pallot ovat liian pieniä siihen. Onneksi on keksitty kohtuullisen hyviä biohajoavia siteitä; ei tule suuresta kulutuksesta niin huono omatunto luonnon puolesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti