Tänä vuonna joulu on ollut todellakin erilainen. Sen lisäksi, että tein viimeiset ostokset historiallisen myöhään – aatonaattona – myöskään joulun pyhät eivät ole menneet suunnitelmien mukaan.
Aattona tunsin jo suurta väsymystä ja päätä särki. Pystyin kuitenkin nauttimaan ruuasta ja lautapeleistä lääkkeen voimalla. Joulupäivänä lähinnä makasin sohvalla kykenemättä mihinkään aktiiviseen tekemiseen. Pelkkä neulominen tuntui raskaalta työltä. Joulupäivän illan ja yön sitten käytinkin oksentamiseen ja liikkumattomuusharjoitteluun, koska pienikin liike aiheutti oksetusreaktion. Ainakaan ei palellut, kerrankin.
Tapanina oli tarkoitus nähdä sukulaisia kahvin ja pelailun merkeissä sekä viedä kummipojalle lahja. Oikeasti päivä on kulunut jälleen sohvalla maatessa; kun oksentaa koko yön ei olotila ole mikään herkullinen seuraavana päivänä.
Samaan syssyyn iski joulupäivänä myös ovulaatiokivut. Tiedä sitten johtuuko huono oloni ovulaatiosta vai oliko se vain bonusta muuhun pahaan oloon, mutta yhteensä nämä tekivät olosta sietämättömän. Käväisi kyllä mielessä, että mitä jos paha olo tulee taistelusta, jota vatsassani käydään. Jospa siittiöt taistelevat pääsystä munasoluun ja minun kehoni haluaa jostain syystä vastustaa niitä ja se aiheuttaa tämän valtavan vatsakivun sekä sen sivutuotteena oksettavan olon ja kuumeen? Nyt ajatellen ehkä silloin olo ei kestäisi näin pitkään näin pahana. Tai mistä sitä tietää.
Positiivisena puolena tässä kaikessa on tietysti se, että ei ainakaan ole tullut mässäiltyä liikaa herkkuja. Päinvastoin, sekään mitä on tullut syötyä ei pysy sisällä. Kaipa näinkin voi laihduttaa jouluna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti