perjantai 3. syyskuuta 2010

Uusi lukuvuosi, uudet opiskelijat

Uudet opiskelijat ovat saapuneet yliopistolle. Suoraan lukiosta tulleet ovat tänä vuonna tasan kymmenen vuotta minua nuorempia. Ajatus on masentanut minua useasti kesän mittaan. Mitä ihmeen yhteistä minä voin löytää näiden lapsien kanssa? Pitääkö minun tutustua heihin ylipäänsä? Jos vaan keskityn omiin juttuihini enkä puhu kenellekään?

Epäröinnistäni huolimatta löysin itseni tutustumisillasta. Minkä sitä ihminen sosiaalisuudelleen mahtaa. Ja sitä paitsi, minun pitää löytää yksi innokas fuksi, joka haluaa luovuttaa muistiinpanonsa peruskurssilta, joka minulta on suorittamatta, koska sen luennot menevät päällekäin toisen sivuaineeni kanssa.

Tutustumisillassa masentavinta oli erään uuden opiskelijan avautuminen. Hän oli minulle tuntematon, oli vain vieressäni juttelemassa ja jäätyämme hetkeksi kahden hän halusi alkaa analysoida tapaamiaan ihmisiä. Yritän lainata parhaan muistini mukaan hänen sanojaan:
”Täällä on niin paljon vanhoja ihmisiä. Sellasia kokeneita. Niin ku sä. Tiiätkö, elämänkokemusta jo takana. Mä täytin just vasta 20 enkä oo vielä ehtiny kokea paljoo mitään.”

Jaha. En ollut jutellut tämän ihmisen kanssa sanaakaan, hän pystyi päättelemään ”pitkän elämänkokemukseni” ainoastaan ulkokuoren perusteella. Eli näytän loputtoman vanhalta tuon ikäisen mielestä. Nyyh.

2 kommenttia:

  1. Ehkä sinusta kuitenkin uhkui sellainen erilainen varmuus, kuin mitä ihmisella silloin parikymppisenä on. ;) Ja minun mielestäni ihmisen tulee näyttää ikäiseltään. On noloa, jos 30-40-50 vuotias pukeutuu kuin teini...
    Eikä se ulkoinen olemus määrää sitä mitä oikeasti olemme :)

    Tsemppiä sinulle opiskeluun !

    VastaaPoista
  2. Mutta miltä näyttää 30-vuotias?
    (täytynee pohtia tätä kysymystä enemmänkin kunhan kotiudun viikonlopun vietosta nuorison parissa)

    Kiitos tsempistä, taidan tarvita sitä tänä vuonna. :)

    VastaaPoista