perjantai 17. syyskuuta 2010

Pikkuhuomioita XIV

Mikähän siinä on, että käsilaukun pohjalle kertyy aina pikkuroskaa? Vaikka kuinka uuden laukun kanssa vannoo, että tämän pidän puhtaana enkä täytä kuiteilla pohjalle silti alkaa kertyä vakuuttava määrä pientä tavaraa ja puoliksi käytettyjen nenäliinojen palasia. Roskista nyt puhumattakaan; jos lähellä ei satu olemaan roskista luonnollinen paikka roskille on käsilaukku - aikomushan on heittää roskat pois heti tilaisuuden tullen. Sitä ei vain muista tehdä.

Aikaisemmin harrastin yhden käsilaukun taktiikkaa. Minulla oli aina kaikki tarvittava mukana laukussa. Sittemmin erinäisten laukkumäärien kerryttyä kaappiini olen alkanut vaihdella laukkuja melko tiuhaan. Joka päivä mietin erikseen minkävärinen laukku sopisi vaatetukseeni ja minkäkokoisen laukun tarvitsen sen päivän tavaroille. Opiskellessa on käytännöllistä omistaa monen kokoisia laukkuja.
Ongelma monessa laukussa on tavaroiden siirtely. Olen jo aikaa sitten ostanut pienen pussukan, joka sisältää kaikki meikit, peili, lääkkeet ja muut pikkutavarat, joita voi tarvita päivän mittaan. Mutta sen lisäksi erikseen pitää pakata huulirasva - koska sitä käyttää säännöllisesti - matkakortti bussiin, lompakko, kalenteri, puhelin, vesipullo, nenäliinoja, kurkkupastilleja, purkkaa, siteitä ja tamponeja, kyniä, päivän luentoja varten paperit ja kirjat, kamera, sateenvarjo ja niin edelleen. Suurin osa näistä tavaroista voisi seistä valmiina laukussa, jollei vaihtaisi laukkua niin usein.

Ja ongelmahan ei ole se, etteikö näitä tavaroita saisi vaihdeltua laukusta toiseen. Ongelma on se, että laukkujen pohjalla on niin paljon niitä kuitteja ja muita irtopapereita, lähmääntyneitä kurkkupastilleja, murskaantuneita pussista pudonneita purkkia, puoliksi syödyn välipalakeksin murenia ja unohtuneita muistilappusia, että olennaisten tavaroiden löytäminen ei ole ihan helppoa. Usein jokin tavara unohtuu väärään laukkuun ja juuri silloin sille olisi käyttöä. Se tuntuu olevan lakina kaikessa: kun unohdat tavaran kotiin, sitä kipeästi tarvitset.

Koskakohan keksitään hajoamattomat purkkapussit ja sellaiset kurkkupastillirasiat, jotka eivät aukea vahingossa laukun pohjalla, puhumattakaan repeämättömistä nenäliinoista? Olen miettinyt myös erillisen roskapussin kantamista laukussani, mutta tarpeeksi kestävää, pienikokoista pussia en ole löytänyt. Pienet muovipussit repeilevät, kangaspussia joutuisin pesemään jatkuvasti. Kangasnenäliinasta olen myös haaveillut, mutta sen käytössä on omat hankaluutensa varsinkin pahan nuhan aikaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti