lauantai 19. kesäkuuta 2010

Väsymys

En tiedä miten jaksaa noudattaa positiivisuusstrategiaani joka päivä. Maaliskuussa aloittamani tapa yrittää löytää positiivisia puolia huonoistakin asioista on saanut välillä huononkin päivän tuntumaan ihan hyvältä tai jopa kivalta. Tällä viikolla kaikki vain tuntuu hajoavan eikä voimat riitä positiivisuuden maskin ylläpitoon.

Kun lempiteekuppi hajosi korjauskelvottomiksi sirpaileiksi ja sitä siivotessa sain useamman viiltohaavan käsiini, kun uudet sukkahousut repesivät säärestä autosta noustessa juuri kun pääsin työpaikalle eikä aika riittänyt lähteä ostamaan uusia, kun mandariinit homehtuivat kaappiin pari päivää ostamisen jälkeen, kun vessassa huomasin etten ollut muistanut ostaa vessapaperia ja se loppui kesken, kun tentissä, josta olisi pitänyt saada hyvä arvosana tuli kysymys aiheesta josta en tiennyt mitään, kun kaadoin kiehuvaa vettä paljaalle iholleni kaatuessani teekupin kanssa, kun äiti soittaa ja kertoo kahden melko läheisen sukulaisen kuolleen samana päivänä ja niin edelleen. Pieniä asioita kertyneenä lyhyen ajan sisään. Ja jotta surkeus olisi täydellistä, juuri kun kaipaisin kipeästi lohduttavia halauksia ja kosketusta, mies on toisella paikkakunnalla koko viikon.

Tänään pitäisi työpäivän jälkeen mennä ystävien kanssa istumaan iltaa. Ennakko-odotuksena on, että olen se iloinen ja äänekäs keskustelija ja pidän yllä illan tunnelmaa, kuten useimmiten. Mutta kun tekisi mieli vain käpertyä kainaloon ja itkeä. Nähtäväksi jää saanko koottua maskin takaisin kasvoille vai romahdanko juotuani ensimmäisen oluen.

2 kommenttia:

  1. tätä on näköjään liikkeellä, siis huonoa mieltä ja pahennusta. Tsemppiä! jaksamisisa... Tarjoan olkapäätäni sinuellekkin, niistä vähistä voimavaroista joita minulla itselläni nytten on =).

    VastaaPoista
  2. Kiitos, etäolkapää tuntuu hyvältä viemättä liikaa tarjoajan voimia. :) Jaksamista sullekin!
    Mä luotan, että lyhyt juhannuslomani korjaa uupumuksen ja ens viikolla jaksaa taas löytää positiivisia puolia asioista.

    VastaaPoista