tiistai 8. kesäkuuta 2010

Miksi oi miksi?

Silmieni väliin on ilmestynyt ryppy! Ensimmäinen suora otsaryppyni. Huomasin sen aamulla hiuksia laittaessa. Sen siitä saa, kun kulkee ilman aurinkolaseja kirkkaassa paisteessa ja joutuu siristelemään silmiä. Ei hyvä, ei ollenkaan hyvä.

Muistan kun lapsena pyysin vanhempiani rypistämään otsaa. Äidillä oli isot (tai ainakin lapsesta ne tuntuivat isoilta) suorat rypyt silmien välissä ja isällä taas vaakasuorat rypyt eikä yhtään suoraa ryppyä silmien välissä. Otsarypyt näyttivät hassuilta pienestä lapsesta. Nyt omassa naamassa rypyt eivät näytä yhtään hassuilta. Ja kun katsoo äitiä, ei hänenkään rypyt enää huvita. Enää hänen ei tarvitse kurtistella, rypyt näkyvät ihan itsestään. En halua samanlaisia ryppyjä silmieni väliin!

En ole tiennytkään olevani näin ryppykammoinen. Vasta ryppyjen ensimerkkien ilmaantuessa olen alkanut pelätä vanhentumisen vaikutuksia kasvoissani. En halua näyttää vanhalta, en ainakaan vielä kun koen olevani vasta elämäni alussa! Epäreilu ruumis kun ei ole sen ikäinen kuin koen olevani vaan joku ikäloppu kehäraakki.. (yhtäkkiä tämän kirjoitettuani tajuan mitä kauneusleikkauksiin menevät ihmiset mahdollisesti tuntevat. Outoa.) Ehkä lakkaan olemasta kauneusleikkausvastainen kunhan tarpeeksi tulee ryppyjä ja turvotuksia, joita ei voi peittää?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti