Nyt on otettu askel taas eteen päin ja varattu aika spermantutkintaan. Vähän jännittää miten hommassa käy. Koko asia tuntuu jotenkin epätodelliselta, vain amerikkalaisissa tv-sarjoissa-tyyppiseltä. Olen lähinnä kauhunsekaisin tuntein lukenut muiden blogeja hedelmöityshoidoista ja erilaisista ongelmista niissä. En tiedä mistä me saisimme rahaakaan sellaisiin. Miehen palkkapussilla käy jo asunto- ja autolainojen maksut. Minä taas olen opiskelija, joka haluaa valmistuakin joskus, joten ainoa vaihtoehto taitaa olla opintolaina. Uskon ja luotan vielä opiskelijoiden terveydenhuoltoon, ettei mahdolliset hoidot olisi järjettömän kalliita. En halua ottaa vielä selville näitä mahdollisuuksia, katsotaan se sperman kunto ensin.
Kuukautisten pitäisi alkaa ennen spermantutkintaa. Ehkä käy hyvä tuuri tällä kertaa. Joka kuukausi taistelen innokkaan positiivisuuden kanssa, ”kyllä juuri tässä kuussa tärppää, varmasti tuntuu siltä mahassa”. Ja kun ne kuukautiset kipuineen sitten alkavat, olen kuin maani myynyt. Joten taistelen kovasti ollakseni vähemmän innostunut, tasaisempi ihminen. Ilman suurta innostusta ei ole suurta pettymystä ja pieni pettymys ei satu ollenkaan niin paljon.
Tuntuu siltä, että koko elämä on vähän pysähdyksissä tämän asian takia. Me vain odotamme lasta saapuvaksi. Päivät, viikot, kuukaudet kuluvat ovulaatio- ja kuukautisvuotoaikoja laskiessa ja pohdiskellessa lapselle nimeä. Suosikkipuheenaiheemme on lastenkasvatus, millaisia vanhempia me voisimme olla, jos saisimme mahdollisuuden. Kaikki muu elämässä menee siinä sivussa. Opiskelutahtini on hidastunut alkuvuonna enkä oikein jaksa käydä luennoilla, kunhan lasken milloin alkaisi äitiyslomani suhteessa opintoihin, jos tässä kuussa tulisin raskaaksi. Ja mitä kursseja voisi käydä äitiysloman aikana kuuntelemassa vauvan kanssa, ettei ihan mökkihöperöidy kotiin. Todennäköisesti suurin osa kuvittelemastani elämästä ei tule toteutumaan vaikka sen lapsen saisimmekin. Mutta on se silti mukavaa kuvitella ja pyöritellä erilaisia tulevaisuuksia mielessään. Toistaiseksi tulevaisuudenkuviini ei kuulu vanha, lapseton pariskunta vaan neljä iloista lasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti