perjantai 5. maaliskuuta 2010

Tiedättekö sen jatkuvan riittämättömyyden tunteen? Sitä kuvittelee tekevänsä kaikkensa mutta aika loppuu aina kesken eikä mikään valmistu. Ja se riemuntunne, kun vihdoin joku pitkään roikkunut projekti onkin oikeasti valmis. Tai se ahdistus, kun tietää ettei työ tule valmiiksi ja lopettaa yrittämisen.

En usko olevani yksin miettiessäni lapsentekoa, opiskelua ja omituisia pikkuasioita, joihin elämässä törmää. Kun yhtäkkiä sukkahousut ei mahdukaan päälle, onko ne kutistuneet pesussa vai onko tämä merkki parista lisäkilosta? Onko vaaka varmasti ehjä, kun se näyttää joka viikko samaa lukua?
Olen 29-vuotias. En tiedä mikä minusta tulee isona mutta äiti haluaisin olla. Ja kun vihdoin olen löytänyt miehen, joka on jaksanut rinnallani jo seitsemän vuotta ja haluaa lapsia kanssani, kaikkihan on täydellistä, eikö?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti