endometrioosista

Silmäilin hakusanalla lapsettomuus muita blogeja ja silmään pisti yksi yhtäläisyys, endometrioositarinat. Miksipä en liittyisi joukkoon ja kertoisi omaa tarinaani.
Minuakin peloteltiin lapsettomuudella aikoinaan mutta sen jälkeen kaksi hyvää gynekologia on kumonnut pelottelut vakuuttavilla tilastoilla kuinka harvoin endometrioosi tekee korjaamatonta tuhoa. Ja kuten kirjoitin ensimmäisessä Lapsenteko -tekstissäni, minulta on jo tarkistettu, että putket on kunnossa. Sen lisäksi tiedän lukuisia (enimmäkseen sukulaisia), joilla on ollut endo ja kovatkin kivut mutta ensimmäisen raskauden myötä se on kadonnut. Toisilla vain raskauksien ja imetyksen ajaksi, toisilla kokonaan. Olen siis luottavainen.

Minulla on ollut aina jonkin verran vatsakipuja, milloin mistäkin johtuen. Pidän pientä kiputilaa normaalina olotilana, joka kyllä estää joidenkin asioiden tekemisen, mutta siihen tottuu. 21–vuotiaana kesken koulupäivän minuun iski kova vatsakipu. Menin kaupungin terveyskeskukseen hakemaan apua, mutta sain vain soittoajan yli viikon päähän. Äitini huolestui ja varasi minulle ajan yksityiselle lääkärille samalle päivälle. Tämä löysi ultraäänellä pienen kystan ja järjesti ajan keskussairaalaan, jossa sovittiin leikkausaika parin kuukauden päähän ja annettiin kipulääkettä. Samana iltana kipu oli niin sietämätön, että palasin sairaalaan päivystykseen. Oksensin koko yön. Aamulla minut vietiin leikkaukseen. Lääkärin mukaan endometrioosin kasvu oli ollut nopeampaa kuin hän oli koskaan nähnyt ja se oli aamuun mennessä levinnyt koko alavatsaan. Pääsin sairaalasta viiden päivän päästä. Tämän kauhukokemuksen jälkeen sain e-pillerit ja ne auttoivatkin hallitsemaan kipua.
23-vuotiaana jouduin lopettamaan pillereiden käytön, samalla kaikkien hormonipohjaisten ehkäisyvälineiden, koska ne nostivat verenpaineeni liian korkealle. Hyvin nopeasti kovat vatsakivut palasivat ja olinkin uudestaan leikkauksessa 24-vuotiaana. Tällä kertaa leikkaus toteutettiin suunnitellusti eikä kasvustoa ollut erityisen paljon. Olo helpotti leikkauskivun loputtua ja pahimmat, leikkausta vaativat kivut ovat pysyneet poissa siitä lähtien.

Se ei tietenkään tarkoita, että vatsa olisi kunnossa. Nykyisin kuukautiskivut ovat jotain täysin kammottavaa ja vaativat vähintään yhden vapaapäivän kipulääkkeiden kanssakin. Ainoa toivoni kipujen vähentämiseen on raskaus. Olen tiennyt sen ensimmäisestä leikkauksesta lähtien ja kuunnellut lääkärien ja sairaanhoitajien toistuvaa huomauttelua kuinka ”kyllä nyt kannattaisi hankkiutua raskaaksi ennen kuin on liian myöhäistä”. En silti lähtenyt saippusarjatyyliin salaa mieheltäni hakeutumaan raskaaksi vaan odotin, että hänkin olisi valmis lapsen tuloon. Ja ehkä itsekin tarvitsin aikaa todella valmistautua ajatukseen äitiydestä.