Nyt on useita päiviä ahmittu mitä sattuu, itketty, saatu energiapuuskia, muutettu asunnosta toiseen, suututettu kaverit ja jätetty koulutehtäviä tekemättä. On aika saada taas ote elämään. Ajattelin aloittaa syömisten tasaamisella ja koulutehtävien tekemisellä. Kaverisuhteet taisin pilata typeryyksissäni enkä tiedä miten saisin ne takaisin tai onko minulla energiaa yrittääkään.
Ajattelin varata psykologille ajan ensi viikolla. Masennus uhittelee nurkan takana, vaatii liikaa energiaa pelkkä liikkeelle lähteminen. Vielä ei olla yhden asunnon onnellisessa tilanteessa, vaan pitää raahata itsensä tenttiin huomiseksi toiseen kaupunkiin vielä tänä iltana. Ja olla puolityhjässä asunnossa yksin ilman verhoja. Paitsi jos pimeässä kiinnittäisin ensin verhonipsut ja perään verhot; lamppuja kun ei katossa vielä ole kuin keittiössä. Ahdistava ajatus.
Mutta iloisempiin aiheisiin: löysin herkullisen kuuloisen porkkanakakkureseptin netistä. Joskin kommenteissa osa sanoo tätä hedelmäkakuksi eikä porkkanakakuksi. En ole ehtinyt nyt leipoa, mutta ajattelin kokeilla kakkua kunhan saan kaikki leipomistarvikkeet siististi yhteen asuntoon.
Mietin aineksia suomeksi, mitä mieltä olette voisiko ainekset kääntää ja soveltaa näin?
1 appelsiini (josta kakkuun 3 rkl mehua ja se raastettu kuori, mikä ei mene kuorrutukseen)
140g rusinoita
1,25 dl öljyä (ohjeessa rapsi, meille tutumpi rypsi)
230g jauhoja (ohjeessa puolet kokojyväjauhoja)
3 tl leivinjauhetta TAI 2 tl soodaa (ja ylimääräinen ripaus munanvalkuaisen sekaan)
1 tl jauhettua kanelia
140g tummaa muscovadosokeria (onnistunee tavallisellakin sokerilla, vähän eri makuista tulee)
280g porkkanaraastetta (noin 400g kuorimattomia porkkanoita)
2 kananmunaa (1 valkuainen erikseen)
Kuorrutus:
100g kevyttä tuorejuustoa suoraan jääkaapista
100g Quark (googletin tätä, sanakirjan mukaan sen on maitorahka, mutta keskustelujen mukaan tuorejuusto, jota ei myydä Suomessa tuolla nimellä. Lähin vastaava voisi olla Philadelphia, ehkä myös muut vastaavat tuorejuustot. Toisaalta maitorahka keventäisi kuorrutusta mukavasti.)
3 rkl tomusokeria
½ tl raastettua appelsiinin kuorta
1,5 tl sitruunamehua
Ajattelin kokeilla maitorahkan kanssa tuleeko kuorrutuksesta liian vetistä. Jos sekoittaa varovasti voisi onnistua. Kuorrutus kevenee huomattavasti kun juustoa vähentää. Loppuohje löytyy siis linkin takaa, en katsonut tarpeelliseksi kääntää sitä suomeksi. Tulin myös ajatelleeksi, että appelsiinimehu voisi olla hyvää myös ihan pelkästään rahkan kanssa syötynä, tuollainen pari ruokalusikallista notkistaa rahkaa jo kummasti. Sekaan voi sitten laittaa appelsiinin paloja.
Hyvä kun saat purettua turhautumista ja kaikkia negatiivisia tunteita muuhun toimintaan. Minulla on tapana lamaantua, ja silloin en pysty juuri mihinkään. Ainakaan vähään aikaan. Ja nuo mässäilyt ovat varmasti ihan oikeasti tulleet tarpeeseen, siitä ei ainakaan kannata tuntea huonoja fiiliksiä. Etkä taida tunteakaan ja se on tosi positiivinen juttu! Kannatan todellakin ajan varaamista psykologille, olet kokenut nyt kuitenkin niin voimakkaita asioita, että on hyvä purkaa ammattilaisen kanssa. Ja tämä on taas tällaista itsestäänselvää liibalaabaa, mutta halusin vaan edes jotenkin ilmaista tukeni sinulle ja kertoa, että olen sinusta ollut huolissani. Ja että olet ajatuksissani. Haluaisin halata sinua ihan oikeasti, mutta kun se ei ole mahdollista, niin *iiiso virtuaalihali*!
VastaaPoistaKiitos Rowan. (miksi kiitos tuntuu niin mitättömältä sanalta kun haluaisi osoittaa kuinka suuri merkitys tällä virtuaalituella on?)
VastaaPoistaTämä olotila kyllä vaihtelee, hetkittäin olen ihan sinut koko maailman kanssa ja ehkä jopa sen seikan kanssa, että oma lapsi lipuu koko ajan kaukaisemmaksi haaveeksi. Toisinaan tekee mieli raivota kaikelle ja kaikille, toisinaan taas käpertyä nurkkaan ja itkeä. Päätin, että yritän kirjoittaa blogiin vain noina tasaisina hetkinä, muissa olotiloissa ajatukset kulkee vanhaa kehää eikä edisty mihinkään.
Olen ollut nyt todella sisäänpäin kääntynyt ja itsekeskeinen, mikä on johtanut siihen, että muiden itsekeskeisyys on ärsyttänyt suunnattomasti. Kaiketi siksi, että se oma toiminta ärsyttää/ärsytti. En halua olla sellainen. Nyt tuntuu olevan taas voimia yrittää riistäytyä tästä irti, ainakin muutaman tunnin päivässä ja muutaman päivän viikosta.
Voi Kerttu, sulla on ollut ihan älyttömän rankkaa. Kaikkien asioiden pureskelu vie nyt voimia, joten älä turhaan syyllistä itseäsi mässäilystä. Hyvä että olet päättänyt ottaa niskastasi kiinni ja purkaa tekemättömiä asioita jostakin, mutta älä ole itsellesi liian ankara. Teet nyt vain välttämättömimmän ja jätät ne verhot ripustamatta jos siltä tuntuu. Lepäilet nyt vähäsen ja varaat ajan psykologille. Tekisi varmasti hyvää purkaa tilannetta ammattilaisen käsissä. Sinulla on nyt niin paljon kuormaa mielenpäällä. Iiisot halit myös täältä <3
VastaaPoistaKiitos Junna.
VastaaPoistaSe verhojen ripustaminen oli siis välttämättömyys, koska en osaa nukkua, jos tiedän näkyväni suoraan kadulle. En pidä ajatuksesta, että kuka tahansa ohikulkija voi kurkata sisään ja nähdä mun nukkuvan siellä. Onneksi sain pienen energiapuuskan taistella verhot ikkunaan illalla. Ja onneksi oon tottunut toimimaan ilman näköaistia, jouduin rapputuolilla seisomaan varpailla ylettääkseni enkä pimeässä nähnyt niin kauas vaan käsikopelolla löysin reunan mihin pujottaa verhonipsut.