Syysmasennus

Ei jaksa enää. Olen taistellut väistämätöntä, jokasyksyistä ahdistusta vastaan jo pitkään. Yrittänyt olla positiivinen, nähdä ihmisiä ja hymyillä vaikkei tippaakaan tekisi mieli. Haluaisin vain käpertyä kotiin kunnes lumi on maassa ja nämä jäiset tuulet ja sateet ohi.

Olen yliherkkä pikkuasioille, otan henkilökohtaisina loukkauksina asioita, joista en välttämättä edes välittäisi toisessa tilanteessa. Mieleni tekee kiukutella ja purkaa pahaa oloani ulos, mutta en voi tehdä sitä miehelleni nyt kun pitkästä aikaa saamme olla kahden. En oikeasti ole hänelle suuttunut, päin vastoin, hänen läsnäolonsa saa minussa aikaan ihanan rentoutumisen. Valitettavasti se rentoutuminen tuo tullessaan nuo ikävätkin tunteet, kun en enää ylläpidä sosiaalista naamiota pakkohymyineen. 

Ehkä olen vain väsynyt. Loppujen lopuksi en ole ihan niin surullinen, kuin usein syksyisin olen kun hypin tuhoavasta masennuksesta ylipirteyteen vuoroviikottain. Nyt olo on tasaisempaa, ehkä tätä ei pitäisi kutsua enää masennukseksi. Ehkä tämä on vain jotain pientä syystuskaa, joka helpottaa kunnon ruualla ja unella? En tiedä. Tiedän vain olevani hirvittävän väsynyt. Tällä kertaa se ei voi olla vitamiininpuutos, koska olen napsinut monivitamiinia foolihapon seurana jo pidemmän aikaa. 

Toisaalta jos tämä olisi vain puhdasta väsymystä, olisin oletettavasti paljon enemmän innoissani tulevasta ultrasta ja raskausmahdollisuudesta. Nyt olen vain täynnä pessimismiä. Uskon, että ovulaatiotesti tulee tänään näyttämään plussaa ja ovulaatio tapahtuu huomenna ja maanantain ultra tulee liian myöhään. En vain millään jaksa uskoa, että yhtäkkiä ovulaatio tapahtuisi myöhemmin kuin se on aiemmin ovulaatiotestejä käyttäessäni tapahtunut. Suren jo valmiiksi jälleen menetettyä kuukautta. Inhoan tätä pakkoriippuvuutta lääkäreistä ja heidän välinpitämättömyyttään tuskaani kohtaan. Henkilökohtainen loukkaus.

Suututtaa, että kaikkiin monivitamiineihin, ja moniin muihinkin tabletteihin lisätään liivatetta, eikä koskaan kysytä haluanko syödä possua vai en. Missä on kasvissyöjien lääkkeet ja eettisesti hyväksyttävät lääkkeet? Henkilökohtainen loukkaus minua kohtaan.

Suututtaa, että Nobelin rauhanpalkinnon sai kolme naista. Miksi miehet saavat ansioistaan palkinnon yksin, mutta naisten pitää jakaa raha ja kunnia muiden kanssa, vaikkeivät kaikki kolme edes tee samoja asioita (hyvä on, kaksi heistä on samasta maasta ja tekee siellä samankaltaista työtä, mutta mitä se kolmas siinä tekee?). Onko naisten ajamat asiat niin vähäpätöisiä, etteivät ne ansaitse omaa huomiotaan vaan huomio pitää jakaa monen eri asian ja henkilön kesken? Nyt palkinnossa sotketaan sekaisin kaikenlaiset naisiin liittyvät asiat eri Afrikan maissa, joten mikään lukuisista asioista ei saa kunnollista palstatilaa. Toisin kuin miesten asiat aikaisemmin ovat saaneet. Henkilökohtainen loukkaus minua kohtaan.