Vihdoin edistystä! Tällä viikolla olen laihtunut 600 grammaa edellisestä viikosta, mikä tarkoittaa, että olen päässyt alaspäin jumituspainostani. Suuri helpotus.
Elämä on hitaasti normalisoitunut tällä viikkojaksolla. Viikonloppuna tuli kyllä herkuteltua, varsinkin suklaata. En kuitenkaan kohtuuttomaan syöpöttelyyn ratkennut tällä kertaa. Alkuviikon olen taas pyöräillyt paikkoihin ja vahtinut syömisiäni kuten normaalisti. Paitsi eilen illalla, kun keksimme kavereiden kanssa tehdä itse suklaata ja syödä itsemme makeaähkyyn, jota taas korjasimme suolaisilla sipseillä. Terveellistä..
Valtava väsymys on haitannut liikkumisintoani koko viikon. Viikonloppuna otin jopa päiväunia, samaten eilen. Nukun 8-12 tuntia yössä, viikonloppuna omassa sängyssä jopa hyvälaatuista unta, mutta mikään ei tunnu riittävän. Kai se on vain myönnettävä, että olen vanha ja raihnainen. En selviä usean viikon univelasta ilman usean viikon väsymystä sen perään. Tai sitten olen tulossa kipeäksi. Joka tapauksessa intoni ei ja onneksi ei myöskään aikani riitä ryhmäjumppiin menoon tällä viikolla. Katsotaan ensi viikkojaksolla sitä uudemman kerran.
Joskus tuntuu, että tämä laihdutusasia elää ihan omaa elämäänsä ja lapsettomuusasia toista. Sitten on vielä erikseen elämä, jota vietän kavereiden kanssa maailmalla. Nämä kolme elämää eivät juurikaan ole tekemisissä toistensa kanssa. Ainoa yhdistävä tekijä on minä ja mieheni, jotka olemme henkilöitä kaikissa kolmessa elämässä. Ajatus kolmesta elämästä väsyttää. Mitä saa kertoa missäkin seurassa, mikä kuuluu mihinkin blogitekstiin ja mikä ei... Pitäisi opetella avoimemmaksi ja alkaa elää reilusti yhtä elämää ja samalla muuttaa tätä blogia niin, että voisin puhua kaikista aiheista kaikissa teksteissä.
Mutta kun se kertominen on niin vaikeaa. Harkitsin eilen illalla kertoa ystävilleni näitä asioita, mutta en sitten vain pystynyt. Puheenaiheet jopa liippasivat läheltä eikä olisi tarvinnut keksiä mitään teennäistä aloitusta, mutta en silti saanut suutani auki. Blogista ja näistä asioista olen kertonut yhdelle ystävälle lisää, ehkä sekin on parempi kuin ei mitään?
Ja mitä blogiin tulee, enpä usko edelleenkään yhdistäväni laihdutus- ja lapsettomuusasioita sekä yleisiä elämänpohdintoja samaan tekstiin. Siitä tulee liian sekavaa (kuten tästä tekstistä voidaan päätellä). Ja liian vakavaa, mihin on kadonnut elämänilo näistä blogiteksteistä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti