Tällä kahden viikon pätkällä olen laihtunut vain 600g. Masentava tulos. Kokonaislaihdutus sentään pääsi yli kolmen kilon.
Alussa riitti pelkkä liikunnan lisääminen. Laiskistuttuani ja kaikenlaisten erittäin hyvien tekosyiden ilmestyttyä (kuukautiset, hajonnut telkkari, kiire...) liikkuminen on jäänyt vähiin. Oikeasti luulen, että en ole päässyt lenkille, koska mieheni on ollut lomalla eikä ole jaksanut patistaa minua. Itseltäni ei tunnu löytyvän liikuntakipinää mitenkään. Ehkä nyt kun mieheni on palannut töihin hän saa taas minutkin liikkeelle.
Liikunnan vähennyttyä aloin kiinnittää tarkemmin huomiota ruokamääriini. Sen taas sotki juhannusloma ja viime viikon mökkeily. Nyt ei tässäkään pitäisi enää olla esteitä, vaan loppukesälle on tiedossa ainoastaan yhdet juhlat ja kaikkina muina päivinä voisin tarkkailla syömistäni.
Koska elokuun puoliväli lähestyy kovaa vauhtia, alkaa pelottaa saanko edes sitä viittä kiloa pois. Miten voi näin tärkeässä asiassa olla näin laiska? Hävettää ihan. Nyt en tunnu enää saavan lähestyvää päivämäärää pois mielestäni ja mietin koko viime yön miten saisin itseni tehokkaammin liikkeelle. Aika kun pitäisi jakaa palkkatyön (koneella istumista), tenttiluvun ja liikunnan kesken, puhumattakaan käsityöintoilustani, mikä myös vaatii paikallaan istumista. Käsityön tekeminen kun vielä sattuu olemaan listasta se ainut, jota huvittaisi juuri nyt tehdä. Tämähän kuulostaa kuin laittaisin käsityön tenttien sekä lapsensaannin edelle. Hullua. Miksei päässäni voi pysyä hetken ilon sijaan selkeä tulevaisuuden päämäärä, äitiys, innostamassa tekemisiäni?
Kaipa siksi, että en uskalla uskoa pääseväni koskaan raskaaksi. Haluaisin kovasti uskoa, mutten vain pysty antamaan itselleni sitä mahdollisuutta tosissani. Päämääränä se on liian epävarma, jotta pystyisin innostamaan itseäni liikkeelle sen varjolla. Pitää keksiä jotain muuta.. Mutta kun mieheni on ihan tyytyväinen ulkonäkööni näinkin, itse en joka päivä ole, mutta olen enimmäkseen hyväksynyt itseni. Muita syitä laihduttaa olisi muiden ihmisten mielipiteet, mutta mitä ihmeen väliä niillä olisi.
Onhan sentään nuo pussilliset vanhoja, nyt liian pieniä vaatteita. Ne pitääkin muistaa useammin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti