Olen tänään yksin koko päivän ja yön. Tai en yksin mutta kotona ei ole ketään. Vuosia toisen kanssa asuneena yksinäinen päivä on harvinaisuus. Yhtäkkiä ei tarvitsekaan suihkussa kuivata lattiaa heti suihkun jälkeen jos ei siltä tunnu kun toinen ei tule sinne kastelemaan sukkiaan, voi jättää muropaketin olohuoneen pöydälle lojumaan eikä se häiritse ketään, musiikkia voisi huudattaa millä äänellä tahansa (tämä koskee paremminkin miestäni, itse olen se ääniherkkä, joka aina pienentää)..
Alan vasta käsittää miten paljon pieniä totuttuja tapoja voinkaan murtaa ollessani yksin. Tänään ei kaavamaisuudet toimi! -Miten pienestä voikaan ihminen saada iloa! Pelkkä yhden iltapäivän itsekeskeisyys ja välinpitämättömyys muiden mielipiteistä saa minut hymyilemään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti