tiistai 25. helmikuuta 2014

Mikä maa, mikä lapsi

Maavalinta tuottaa kummallisia ajatuksia. Unetkin täyttyvät eri maiden vertailusta tai kuvitteellisista hakumatkoista – joissa aina menee jokin pieleen ja päädytään juoksemaan hengästyneenä joko kohti tai karkuun.

Henkilökohtainen suosikkini olisi Filippiinit. Mutta kun se ei ota vastaan hakemuksia. Mies on tykästynyt Kiinaan. Mutta kun sieltä tulee nykyään niin vähän lapsia ja nekin vähät vakavasti sairaita. Tilanne tullee lisäksi vielä huonontumaan yhden perheen politiikan lopettamisen myötä. Huonontumaan adoptoivien kannalta, mahdollisesti paranemaan lasten kannalta. Eikä Kiinasta saa sisaruksia. Thaimaatakin mietimme, mutta se tuntuu olevan ihan jumissa.

Kenia houkuttelisi suuresti. En vain keksi miten voisimme järjestää toimeentulomme pitkällä hakumatkalla, kun kuitenkin taloa on maksettava Suomessa samaan aikaan. En ole vielä luovuttanut Kenian suhteen, onneksi tässä on aikaa suunnitella. Eikä Etiopiakaan ihan mahdoton ajatus ole. Etelä-Afrikassa on positiivisia puolia paljon. En oikein tiedä, miten pitäisi suhtautua edellisessä postissa käytyyn keskusteluun Etelä-Afrikan FAS-lapsista. Luulisi, että tuollainen asia on helppo tilastoida ja ojentaa faktaa käteen, mutta sen sijaan löydän itseni päinvastaisten mielipiteiden viidakosta. Kommenteissa saamani linkit tutkin huolella, mutta ne eivät valitettavasti kerro tarkemmin tämän päivän tilannetta. Tutkimus, jossa on tutkittu vuonna 1993 syntyneitä lapsia ei ole oikein ajankohtainen, mutta tukee toki ARA:n pari vuotta sitten kirjoittamaa tekstiä alkoholiongelmista Etelä-Afrikassa. ARA itse kertoo kuinka monta prosenttia heidän työnsä on vähentänyt alkoholinkäyttöä, mutta koska he eivät kerro mistä luvuista lähdettiin liikkeelle on ongelman kokonaiskuva hankala hahmottaa. Voidaan kuitenkin olettaa, että ei olla enää vuoden 1993 luvuissa 20 vuotta myöhemmin.

Olennainen kysymys lieneekin tarkkojen tilastojen sijaan se, että onko valmis FAS-lapseen. Jos rastii ei, saattaa jonotus Etelä-Afrikasta pidentyä. Tästäkin meillä on keskustelut kesken miehen kanssa.

Kävimme Interpedian tiedotustilaisuudessa eilen (neljä tuntia junassa tunnin ja 20 minuutin luennon vuoksi, voi mitä onnea). Sen jälkeen alkoi Intiakin tuntua vaihtoehdolta. En suhtaudu Interpediaan palveluntarjoajana kovin positiivisesti, kuten tiedätte. Opin eilen, että heillä on selkeä resurssien väärinjako, kun työntekijöitä on liian vähän suhteessa työmäärään ja hallintoa lukuisine pomoineen liikaa. Laitan erillisen postauksen myöhemmin palveluhintavertailusta. Tämä epätasapaino on varmasti yhtenä syynä Interpedian huonoon asiakaspalveluun – ylistressatut työntekijät eivät tee työtään täydellä teholla eikä se ole työntekijöiden vika, vaan pomojen. Pysyttelisin mieluusti kaukana heistä ihan varmuuden vuoksi, mutta palveluntarjoajan valinnan ratkaisee lukuisien kysymysten vastaukset eikä pelkkä työntekijäluku. Ylimielinen asenne heidän puoleltaan olisi karkottanut minut saman tien, mutta sellaista ei näkynyt eilisessä tilaisuudessa.

9 kommenttia:

  1. Hei, olen seuraillut täällä kaikessa hiljaisuudessa. Vasta nyt kommentoin. Jos sinulla on kysymyksiä Etelä-Afrikkaan liittyen, ihan mitä vain, voin yrittää vastailla parhaani mukaan. Adoptioasioista en tiedä juuri mitään, mutta lapsettomuus on tuttu kokemus ja Etelä-Afrikka on mieheni toinen kotimaa. Olen viettänyt siellä suht paljon aikaa, ja asunut vuosia ihan naapurissa. Minut saa kiinni sähköpostilla hilkka.susinen@gmail.com

    VastaaPoista
  2. Moi, huomioni kiinnittyi tuohon pohdintaasi Etelä-Afrikasta ja FAS-lapsista. Meillä on lapsi Hesan EA:n kontaktista ja tunnen paljon muitakin EA-lapsia ja kertaakaan en ole edes kuullut mainittavan FASista. Varmasti Etelä-Afrikassakin on paljon FAS-lapsia, mutta jos et hyväksy terveystietolomakkeessa FASia niin se ei varmasti pidennä odotusaikaa yhtään! Me saimme täysin terveen lapsen normaaliajassa vaikka monia erityistarpeita olisimme hyväksyneetkin, emme kuitenkaan edes harkinneet FASia. Yleisin EA:sta tulevien lasten erityistarve on keskosuus. Kysele vaan jos tarvitset lisätietoa jostain Etelä-Afrikkaan liittyen!

    VastaaPoista
  3. Tunnen aika paljon EA-adoptioperheitä ja itsellä on sieltä kaksi lasta. Sellainen tuntuma on, että FAS on yksi erityistarve monien joukossa, jonka voi hakupapereissa raksittaa sellaiseksi, jonka olisi valmis hyväksymään tai sitten ei. Todella vähän tämä asia on esillä EA:n kohdalla, jos nyt vaikka vertaa Venäjä-adoptioon. Kannattaa kysyä palvelunantajalta henk.koht. ajantasaista tietoa.

    VastaaPoista
  4. Kiinastahan tulee edelleen paljon lapsia! Kannattaa kyllä tutustua erotyistarveohjelmaan, suuri osa lapsista ei suinkaan ole "sairaita". Erityistarpeisia kyllä, mutta monien tarpeiden vaikutus arkeen on hyvin pieni ja suuri osa voi oikeaa hoitoa saatuaan oikein hyvin. Kiinalaisen lapsen kanssa voi hyvinkin olla alle vuodessa kotona adoptioluvasta.

    VastaaPoista
  5. Kiitos ihanat ihmiset, on hienoa saada näin paljon apua teiltä! Tämä pohdinta tulee ihan varmasti jatkumaan täällä blogissa ja kyselen adoptiokuvioistakin lisää.
    Hilkka, tulen laittamaan postia vähän myöhemmin kun olen saanut päässäni nykyiset tiedot järjestykseen. :)
    Mieleen tuli heti yksi yleinen kysymys: Interpedian tapaamisessa he sanoivat, ettei Johannesburgissa vietetä lainkaan aikaa, vaan jos lapsi on sieltä hänet vain haetaan lastenkodista ja matkataan takaisin Pretoriaan "turvaan". Sen sijaan Helsingin kontaktin kautta nimenomaan majoitutaan Johannesburgiin. Millainen se kaupunki on verrattuna muihin maan kaupunkeihin? Entä "turvallisuustasoltaan" verrattuna vaikka Euroopan isoihin kaupunkeihin tai rosvojen täyttämiin Kanarian saariin?

    Yksi maavalintaan vaikuttava seikka on Suomesta löytyvä vertaistuki, sitä näyttää ainakin Etelä-Afrikkaan ja Kiinaan olevan olemassa. Ja Venäjälle, mutta emme edes harkitse Venäjää vaihtoehtona.

    VastaaPoista
  6. Johannesburgissa majoitutaan turvallisella alueella ja kun ohjeita noudatetaan (ei esim lähdetä yksin pimeällä kävelemään) niin mitään ongelmia ei ole ollut. Koko hakumatka on tarkkaan suunniteltu, retkillä on reitit ja paikat tunteva kuski jne. Sanoisin että Johannesburgissa pelottavinta on liikenne.
    Kiinan sn-ohjelma kuuluu muuttuneen viime aikoina siihen suuntaan että listoilla olevat lapset tosiaan ovat vaikeammin erityistarpeisia mitä aiemmin. Siitäkin kannattaa kysyä suoraan palveluntarjoajilta että onko oikeasti realistista saada lapsi niillä rukseilla mitä teidän sn-lista sisältää.

    VastaaPoista
  7. Samaa sanon. Johannesburg on ihan turvallinen, kunhan on varovainen. Jos adoptio-organisaatiolla on ohjelma ja ohjeet, joita noudatatte, rikollisuuteen liittyvien riskien ei pitäisi olla sen pahempia kuin muissa maailman suurkaupungeissa.

    VastaaPoista
  8. Monien lasten kohdalla ei äidin raskaudenaikaisesta alkoholinkäytöstä ole tietoa. Näin on luonnollisesti aina löytölasten kohdalla, mutta muulloinkin tieto usein puuttuu. Varsinaisia FAS-diagnooseja taidetaan tehdä aika harvoin. Toisaalta erityisesti keskosuuden takana voi useinkin olla alkoholinkäyttöä, ihan maasta riippumatta. Mielestäni on hiukan kummallista, että Venäjän kohdalla asia on kovasti tapetilla, muitten maitten kohdalla taas ei juuri lainkaan. Vanhempien olisi ihan hyvä tiedostaa, että jotkut asiat saattavat johtua alkoholin aiheuttamista vaurioista, lapsen syntymämaasta riippumatta. Saattaa olla että Suomessa on kohtuullinen joukko sellaisia adoptiolasten vanhempia, jotka eivät ole koskaan tulleet ajatelleeksikaan lapsensa erityispiirteitten johtuva osaksi raskaudenaikaisesta alkoholialtistuksesta. Siksi on tosi hyvä että asiasta puhutaan.

    VastaaPoista
  9. Tässä hyvä artikkeli luotettavalta taholta koskien alkoholin käyttöä raskausaikana Etelä-Afrikassa

    http://africacheck.org/reports/no-evidence-for-claim-women-drink-to-harm-babies-and-collect-benefit/

    VastaaPoista