tiistai 8. lokakuuta 2013

Raskaus nro7

PAS tehty. Molemmat munasolut selvisivät sulatuksesta. Olin esittänyt toiveen, että ne siirrettäisiin molemmat, mutta siirtoon mennessäni lääkäri ehdotti ettei siirretä kuin toinen niiden ison laatueron takia.

Olin jostain syystä älyttömän hermostunut siirtoon mennessäni. Varmaankin koska tämä on nyt se viimeinen mahdollisuus raskauteen. Ilmoittautumistiskillä hoitaja ei heti löytänyt minua varatuista ajoista. Hermostuin saman tien ja taisin koventaa ääntäni, koska lähellä istunut nainen kohotti päätään ja tuijotti hetken. Pelkäsin, että minulle oli unohdettu ilmoittaa ettei munasolut selvinneet sulatuksesta ja olin tullut turhan takia. Varattu aika löytyi onneksi henkilötunnuksella.

En viitsinyt alkaa kinata lääkärin kanssa siitä siirretäänkö molemmat vai vain toinen. Jos lääkärin mielestä toinen oli niin selkeästi huonolaatuisempi mikä minä olen vastaan sanomaan. Pidättelin lähinnä paniikkia kurkussani. Hermostuminen saa minut aina lörpöttelemään ja nytkin siinä haaroja levitellessäni höpöttelin mitä sylki suuhun toi niin etten edes tajunnut toimenpiteen olevan ohi ennen kuin hoitaja käänsi monitorin minua kohti ja näytti valkoiset pisteet kohdussani.

Etukäteen en hermoillut tätä siirtoa yhtään, eikä odotukseni olleet korkealla vielä paikalle mennessä, mutta nyt olen kauhusta kankea. Hyvä kun juuri ja juuri uskallan ottaa kissan syliin ettei mikään paina mahaa. Vielä kun tähän lisätään, että ruuansulatuksen kanssa on ollut ongelmia, joita en hoitanut pois ennen tätä siirtoa voin hyvällä syyllä syyttää itseäni mikäli raskaus ei onnistu. Mitenkähän käy mielenterveyden tällä menolla. Saakelin saakeli kun en saa otetta itsestäni!

5 kommenttia:

  1. Toivotaan että kaikki menee nyt hyvin ja mahassa alkaa kasvamaan pikkuinen vauva :)

    VastaaPoista
  2. Hei! Lueskelin blogiasi ja heh, tämä uusin tekstisi sai minut sisäisesti nauramaan, Niin tuttu tunne! Itse olen aina alkionsiirtojen ja itse asiassa jopa inseminaatioiden aikaan pohtinut ihan samoja asioita. Kissat eivät saa tulla pariin päivään syliin, etteivät vaan polje tassuillaan väärästä kohtaa. Ja tuota ruoansulatuspuolta olen myös pohtinut monesti, että voiko sillä olla vaikutusta asiaan, varsinkin silloin, kun ei ole onnistumista tullut. :) Tsemppiä piinailuun!

    VastaaPoista
  3. Parhainta onnea matkaan! Hermostus kuuluu varmasti asiaan siirtopäivänä - toivottavasti saat sen nyt piinaillessasi vain pidettyä kurissa.
    Vanhat merkit eivät kyllä lupaa että me täällä pääsisimme edes siirtoon asti parin viikon päästä, mutta jos näin käykin niin voiko ruoansulatuskin vaikuttaa jotenkin asiaan?! Mullahan on sen asian kanssa alituiseen pientä ongelmaa. Vai onko kyseessä vain siis tällaiset "hätävarjelun liioittelu" tyyppiset huolehdinnat..?

    VastaaPoista
  4. Kiitos Belly!
    Seuraan teidän menestystä blogistasi ja pidän peukkua pystyssä onnistumiseen! Eiköhän tuo ruoansulatusjuttu ole vain hätävarjelun liioittelua, syy saada syyllistää itseään epäonnen kohdatessa eli älä huolestu.

    VastaaPoista