Laskinpa tuossa mielenkiinnosta mitä meidän lapsen yrittämisaikamme tekisi kuukausissa, kun se tuntuu olevan tähdellistä seurata yrityskiertoja. Me olemme "virallisesti" yrittäneet lasta nyt 53 kuukautta, joista 37 tosissaan ovulaatiotestien tai hoitojen avustuksella. Välissä on ollut taukoja leikkauksen, punktion ja muuten vaan levon takia. Ennen virallisemman "haluamme lapsen-päätöksen" tekemistä jo leikittelimme ajatuksella emmekä käyttäneet säännöllistä ehkäisyä, mutta sitä en laskenut tähän.
Yli neljä vuotta on siis kulunut siitä, kun mieheni totesi olevansa valmis isäksi ja kuvitteli sen tapahtuvan ilmeisesti nappia painamalla. Neljä vuotta sitten nämä nyt tapahtuneet asiat olivat vain painajaisiani. Niin se aika kuluu.
Pitäisikö ihmisen jossain vaiheessa tajuta milloin lopettaa kun mitään ei kerran tapahdu?
53 kuukautta on hirveän pitkä aika. Hirveän monta pettymystä. Itse en ole oikein päässyt vielä pettymään, kun vuoto alkaa aina ovulaatiosta. Surettaa sekin, mutta eipähän tarvitse piinapäiviä elää.
VastaaPoistaVoimia sinulle. Uskon, että teidänkin aika koittaa vielä. Lapsettomuustaipaleenne näyttää siltä, että ongelmia on matkalla ollut paljon ja yrityksiä, joissa raskaus olisi ollut mahdollinen, suhteessa vähän.
Heippa, päädyin blogiisi kun googlen kautta etsin "endo-blogia". Itse tässä päivä päivältä enemmän epäilen ja pelkään tuon taudin olevan myös minulla (tiedän etten saisi "tuomita" itseäni ennen lääkärin mielipidettä, mutta minkäs tälle voit). Poliaikaa kuumeisesti odotan, jos se vihdoin huomenna postilaatikkoon tulisi.
VastaaPoistaToivon teille kovasti jaksamisia, ihan uskomattoman pitkä aika jo takana! Yritän lueskella tässä parin päivän ajan tätä blogiasi läpi hieman paremmin ja jään totta kai seuraamaan!
Minäkin päädyin blogiasi lukemaan sattuman kautta. Pitkä ja kivikkoinen tie on teillä takana, toivottavasti tulevaisuudessa olisi hieman helpompaa. Kivikkoinen on ollut omakin taipaleemme joten sympatiat on puolellasi. Jään seuraamaan ja toivon sulle voimaa
VastaaPoistaKiitos rohkaisusta, ehkä tässä sitten vielä jaksetaan vähän matkaa näitä hoitoja.
VastaaPoistaTervetuloa lukemaan, lukekaa myös edellisten vuosien positiivisempia postauksia niin ei tule ihan niin synkkä fiilis tästä blogista kuin tämä vuosi antaa ymmärtää. :)
Käväisin lukemassa blogejanne, vaikkei aihe olekaan mukava on aina hyvä löytää vertaistukea toisten teksteistä.
[G toivottavasti pääset lääkäriin, mä kyllä vähän luulen, että se lähete menee suoraan toiselle lääkärille ja sieltä tulee ajanvaraus sitten aikanaan. Voi kestää pitkäänkin. Vaihtoehtoja miksi lasta ei ole tullut on lukuisia - onneksi. Ja endossakin on yhtä monta versiota kuin ihmisiä, joten kaikki ei ole menetettyä. Teillä on vielä hyvinkin toivoa luomulapsestakin.
Turnip2008, teillä on todella jo pitkä historia. Pidä kiinni onnesta, joka sulla jo on niin selviät ehkä paremmin menetyksestä. Samaistun tunteisiisi tyhjyydestä ja kuoleman pelon katoamisesta hyvin paljon vaikken olekaan menettänyt mitään konkreettista.
Voimia myös kaikille teille kolmelle omaan taisteluunne.