perjantai 23. maaliskuuta 2012

Raskaus nro3

Nyt on sitten kolmas yritys kohdussa. Saimme hyvin hedelmöittyneitä munasoluja tasan saman verran kuin päivälleen viime vuonna. Eli yksi tuoresiirtona, neljä kahdessa oljessa pakkaseen. Sormet ristissä toivotaan, että lopputulos ei ole sama kuin viime vuonna vaan näistä viidestä munasolusta tulisi vaikkapa useampikin lapsi.

Tällä kertaa mieheni oli mukana tämänkin päivän tapahtumissa. Vaikka tämä oli minulle kolmas kerta, se tuntui jotenkin todellisemmalta myös itselleni, kun mieskin näki ultrassa valkoisen pisteen kohdussani. Hassua, miten toisen läsnäolo rauhoittaa ja tekee yksinkertaisesta, kliinisestä toimenpiteestä jotenkin romanttisemman – täydemmän kokemuksen. Mieskin sanoi tajuavansa tapahtuneen nyt selkeämmin kuin aiemmin, kohdussa todella on jotakin sisällä. Pelkkä puhelinsoitto kesken työpäivän ei ole tuonut samaa todellisuudentuntua miehelleni.

Ensimmäinen jännityksen aihe on vatsan toiminta. Eilinen iltapäivä ja ilta meni oksentaessa ja ripulissa. Tänään vatsa on ollut vain kipeänä ja turvoksissa munasarjojen luota. Kerroin lääkärille voinnistani ja hän epäröi kannattaako siirto tehdä, mutta koska olin viime vuonna siirrossa vielä kipeämpi ja selvisin siitä, olen luottavainen tämän kerran onnistumisen puolesta.

Seuraava jännityksen aihe on liikkuminen. Juuri nyt on vainoharhainen olo kaiken liikkumisen pahuudesta ja mieli tekee vain maata sohvalla koko kaksi viikkoa raskaustestiin, tai oikeastaan seuraavat yhdeksän kuukautta. Sehän ei tietenkään ole mahdollista, joten jollain tavalla pitää saada pelot siirrettyä taka-alalle ja järki etualalle. Helpommin sanottu kuin tehty.

Liikkumisen kauhuihin liittyy myös tuleva ulkomaanmatka. Siellä joutuu taatusti kävelemään kilometritolkulla päivässä eikä itse pysty vaikuttamaan kävelymääriin tai mahdollisesti edes kävelynopeuteen kun isolla porukalla liikutaan. Puhumattakaan alkoholimääristä, joita tulee virtaamaan ympärilläni. Vähän harmittaa, kun en voi nautiskella ihanista saksalaisista oluista matkani aikana. Aika harvoja niistä tuodaan Suomeen asti ja yksi matkan odotuksistani liittyi muistikuviin oluista. Tietenkin kun vaihtoehtona olisi ollut siirtää hoitoja matkan jälkeiseen aikaan on ihan selvä, että ennemmin raskausmahdollisuus kuin oluennautintamahdollisuus.

Raskaustesti on määrätty automaattisesti labraan tasan kahden viikon päähän eli 6.4. Se vain sattuu olemaan pitkäperjantai ja olen lisäksi vielä Saksassa silloin. Tästä oli puhetta punktiopäivänä kätilöopiskelijamme kanssa, mutta unohdin sanoa asiasta tänään lääkärille. Toivottavasti lähete on voimassa vielä seuraavana tiistaina, kun kotiudun reissusta ja on seuraava arkipäivä pääsiäisen jälkeen. Aion kyllä ottaa pari testiä mukaan reissuun, enhän millään malta odottaa tietoa pääsiäisen yli.

5 kommenttia:

  1. Nyt sormet ristiin ja toivottavasti kaikki menee hyvin!!

    VastaaPoista
  2. Paljon onnea pikkuisesta kyytiläisestä! :) Ja hienoa, kun saitte alkioita pakkaseenkin. Ikäviä nuo kärsimäsi kivut, toivotaan nyt sormet ja varpaat ristissä, että ne ovat sen arvoisia. Tuo matka voi kyllä tehdä hyvääkin tässä vaiheessa, ehkä ne pitävät ajatuksia vähän muualla kaikesta tapahtuneesta ja pystyt paremmin olla stressaamatta. Lepäile nyt kuitenkin ja kerää voimia reissuun!

    VastaaPoista
  3. Voi että. Nauti reissustasi kaiken keskelläkin! Toivon parasta täältä minäkin. :)

    VastaaPoista
  4. Kiitos ihanat ihmiset. Toistaiseksi ollaan vielä kauhun ja pelkojen puolella, onneksi tässä on vielä viikko aikaa ennen matkaa saada pää toimimaan järjellisesti..

    VastaaPoista
  5. Onnea matkaan ja siihen toiseenkin matkaan. Jännätään ja toivotaan :)

    VastaaPoista