torstai 29. syyskuuta 2011

Pieni pelästys

Jotta elämä ei olisi helppoa, sain eilen tuskallisen kipukohtauksen. Olin yliopistolla muutamien ihmisten seurassa ympärilläni useita puolituttujakin. Vatsaani alkoi särkeä erittäin paljon, alkoi oksettaa ja ryntäsin vessaan. Vessassa en enää päässytkään lattialta ylös ja makasin siellä voimatta tehdä mitään.

Onnekseni aulassa oli ystäväni, joka kuuli tuskani kun sain oven avattua ja tuli auttamaan. Pääsin vessasta aulaan ja ystäväni soitti paikalle ambulanssin. Oli lievästi noloa mennä paareilla ambulanssiin kaikkien niiden puolituttujen ohi, mutta en kivultani jaksanut asiasta sen suuremmin välittää. Viime yön vietin sairaalassa.

Sairaalaan päästyäni paniikkikohtaus teki kovaa vauhtia tuloaan enkä tiennyt mitä tehdä. Pelastuksekseni ystävä oli halunnut tulla mukanani ambulanssiin ja hän sai rauhoitettua olotilani eikä paniikki saanut valtaa. Henkinen parannus toimii.

Syynä äkilliseen kipuuni oli ilmeisesti puhjennut kysta munasarjassa. Eilen vatsaontelo oli täynnä nestettä ja endometrioosikin oli innostunut kasvamaan sitten viime ultran. Siksi jäin yöksi tarkkailuun ja lääkittäväksi. Tänään iltapäivällä uudessa ultrassa neste oli lähes kokonaan poistunut ja kipunikin vähentynyt huomattavasti, joten pääsin kotiin. Jouduin olemaan leikkausta ennakoivasti syömättä koko eilisillan ja tämän päivän aina iltapäivän ultraan saakka, en saanut edes juoda vettä. Se oli aikamoista tuskaa saada ainoana ravintona tipan kautta jotakin sokeriliuosta lähemmäs vuorokauden ajan.

Tänään aamulla alkoivat sitten kuukautiset kipuineen tähän päälle. Mutta se on iloinen asia, sillä kuukautiset – vaikka ovatkin pari päivää etuajassa – tarkoittavat uutta lapsettomuushoitoa! En ehtinyt soittaa hoitajalle soittotunnin aikana ollessani samassa rakennuksessa hoidettavana osastolla, mutta käväisin ennen lähtöä varaamassa soittoajan hänelle huomiselle. Pian siis kuulen milloin saan alkaa käyttää ovulaatiotestejä ja milloin munasolut pakkasesta otetaan sulamaan. Jes!

ps. Tämän vuoksi tällä viikolla ei tule punnitusta eikä laihdutustekstiä. Nyt pitää ensin toipua ennen kuin uskaltaa vaa'alle.

pps. Aivan ihania ystäviä mulla, yksi istui kanssani tuntikausia sairaalassa, toinen haki tavaroita kotoani, jotta selvisin illasta sairaalassa ja niin moni oli huolissaan, että meinasi puhelimesta akku loppua kun piti selittää asiaa. Sen siitä saa kun tekee "näyttävän lähdön" monen nähden.

2 kommenttia:

  1. Hui, mikä kokemus! Säikähdin ihan kun aloin lukea, että mitämitä on tapahtunut! Onneksi sinulla on noin hyviä ja rivakoita ystäviä, jotka soittivat apua ja huolehtivat, että pääset nopeasti hoitoon. On silti varmasti ollut pelottava kokemus. Hyvä juttu silti, että vuoto alkoi ja pääsette jatkamaan hoitoa.

    Ja nyt todellakin hoidat itsesi kuntoon ja lepäät oikein kunnolla ja HYVÄLLÄ omallatunnolla eikä mitään painontarkkailujuttuja nyt. Ok? Voimahali!

    VastaaPoista
  2. Kävi pieni tuuri, että tuo tapahtui juuri tällä viikolla, normaalisti liikun todella paljon yksin yliopistolla omien luentojeni perässä. Poikkeuksellisesti olen tällä viikolla liikkunut isommassa porukassa kun on ollut ihan muita menoja kuin normaalit luentoni.

    Sain sairaalaan suklaata enkä ole tuntenut kuin vähän huonoa omaatuntoa sen syömisestä.. Katsotaan ensii viikolla vaa'alla miten käy.. :)

    VastaaPoista